Tapahtuman historiaa

MAARIA NIEMI: KATSAUS VUODEN NUORI TAITEILIJA -TAPAHTUMAAN 1984–2014

Paavo Räbinä 11

Tampereen taidemuseo toimii foorumina vuosittain julkistettavalle Vuoden nuori taiteilija – nimitykselle, joka sisältää sekä stipendin että yksityisnäyttelyn julkaisuineen. Tämä traditio sai alkunsa 1984. Tapahtuma lähenee siis varhaista keski-ikää ja muistuttaa ikänsä puolesta taiteilijoita, joiden nuoruutta se instituutiona määrittelee: 30-vuotias etsii alle 35-vuotiasta. Aloitteen tapahtuman perustamiseksi teki Tampereen Nuorkauppakamari. Tradition maantieteellinen sijainti on siten selkeä. Se laajentaa omalta osaltaan suomalaista taide-elämää pois Helsinki-keskeisyydestä.

Vuoden nuori taiteilija -tapahtuma on vakiinnuttanut asemansa suomalaisessa taidekentässä. Sen historia kertoo oivallisista taiteellisista valinnoista. Vuosikymmeniä jatkunut perinne tarjoaa myös riittävän aikaperspektiivin tradition analyyttisempaan tarkasteluun. Nyt on oivallinen hetki tarkastella kuka ja ketkä valitsivat, miksi, miten, keitä nimitykset ovat koskeneet ja mitä valinnoista on seurannut. Tehtävä on kompleksinen. Taidepalkintojen jakaminen ja taiteen arvottaminen on problemaattista. Taidetta on vaikea mitata ja tulkita. Aloitteen Vuoden nuori taiteilija -tapahtuman perustamisesta tehnyt Nuorkauppakamari jätti taiteellisen arvioinnin viisaasti asiantuntijaryhmälle. Kiinnostavaa onkin yhtäältä tarkastella, ketkä nimittävät Vuoden nuoren taiteilijan. Yhtä keskeistä on toisaalta tarkastella, ketkä ovat tulleet valituiksi ja miten he ovat vastanneet heille asetettuun haasteeseen.


Idean synty

Tampereen Nuorkauppakamarin puheenjohtajana toimi 30 vuotta sitten ekonomi Heikki Siikaniva. Hän ideoi yhdessä Amer-yhtymän palveluksessa olleen Kalevi Minetin kanssa toiminta-ajatusta ”jostain ihan muusta kuin bisneksestä”. Heidän tavoitteenaan oli toiminta, jolla olisi yhteiskunnallista ja henkistä merkitystä. Siikaniva muotoili ajatuksen avajaispuheessaan kaksi vuotta myöhemmin seuraavasti: ”Nuorkauppakamarin tarkoituksena on kuitenkin kehittää nuorten miesten ja naisten yksilöllisiä kykyjä ja kannustaa heitä parantamaan ihmiskunnan taloudellista, sosiaalista ja henkistä hyvinvointia”. Ajatus Vuoden nuoresta taiteilijasta syntyi osin Vuoden Taiteilija -nimityksestä, jota vielä tuolloin toteutettiin Helsingin Juhlaviikkojen yhteydessä.

Tero Laaksonen 09Heikki Siikaniva ja Kalevi Minetti kävivät keskustelun Vuoden nuori taiteilija -tapahtuman perustamisesta Tampereen Tiiliholvissa keväällä 1983. Toimeen ryhdyttiin sen jälkeen, kun oli kartoitettu valtakunnalliset taidetapahtumat ja todettu, ettei vastaavaa löydy Suomesta. Ensimmäinen yhteydenotto museonjohtaja Anneli Ilmoseen oli myönteinen ja keskustelut Tampereen kaupungin kanssa aloitettiin syksyllä 1983. Hankkeen rahoitusesitys vietiin Tampereen kaupunginhallitukseen ja määrärahat projektiin myönnettiin nopeassa aikataulussa.

Heikki Siikaniva toteaa vuosikymmenien jälkeen: ”Tämä hanke onnistui ja toteutui täysin suunnitelmien mukaisesti.” Se mitä alun perin asetettiin tavoitteeksi, sisälsi neljä kohtaa: saada julkisuutta Nuorkauppakamarijärjestölle yhteiskunnallisena järjestönä; edistää nuorten taiteilijoiden uraa; herättää yleisön kiinnostus nuoren polven taidetta kohtaan ja saada valtakunnallista julkisuutta Tampereelle taidekaupunkina. Talouselämän vastuu nuorten taiteilijoiden työskentelyn turvaamisesta ja tukemisesta näyttäytyi luontevana Nuorkauppakamarissa, jossa yläikäraja oli ja on 40 vuotta. Siikanivan ja Minetin aloitteessa selkeästi näkyvä ajatus taloudellisen ja henkisen todellisuuden kohtaamisesta onnistui myös siinä, että hankkeesta muodostui vuosittainen jatkumo. Nuorkauppakamari on sittemmin irrottautunut tapahtuman järjestelyistä. Yrityksistä pisimpään Vuoden nuori taiteilija -tapahtumaa on tukenut Nokia Oyj, vuosina 2006–2013.


Valta valita

Vuoden nuori taiteilija -nimityksiä arvioitaessa keskeisiä ovat valintaprosessin kriteerit, logiikka ja perusteet – taiteen arvottamisen työjärjestys. Nimitys poikkeaa esimerkiksi Ars Fennica -palkinnosta, jossa useampi taiteilija asetetaan ehdolle ja lopullinen valinta jää kansainvälisen asiantuntijan päätettäväksi. Vuoden nuoren taiteilijan valitsee toimikunta, jossa Tampereen taidemuseon johtajan ohella on edustus Suomen taiteilijaseuralla, Tampereen taiteilijaseuralla ja Tampereen taideyhdistyksellä. Asiantuntijaryhmän ensimmäinen puheenjohtaja oli Lauri Ahlgrén, jonka mandaatti perustui Suomen taiteilijaseuran puheenjohtajuuteen sekä silloisen Taiteen keskustoimikunnan johtamiseen. Vuodesta 1989 valintatoimikunnan puheenjohtajana on toiminut Tampereen taidemuseon johtaja. Tällä paikalla ovat istuneet Anneli Ilmonen (1968–2004), Janne Gallén-Kallela-Siren (2005–2007) ja nykyinen johtaja Taina Myllyharju (2008–).

Valintoihin on osallistunut vaihteleva määrä muita asiantuntijajäseniä. Viimeksi mainittujen merkitys on painava, sillä nykytaiteen tunteminen vaatii sekä ammatillisuutta että aktiivista toimintaa taidemaailmassa. Suurimmillaan ryhmään on kuulunut yhdeksän ja pienimmillään kolme jäsentä. 1980-luvulla myösVuoden nuoret taiteilijat Kristian Krokfors, Tero Laaksonen, Radoslaw Gryta ja Outi Kirves osallistuivat asiantuntijoina valintatoimikuntien työskentelyyn. Sittemmin käytännöstä on luovuttu, poikkeuksena 1992 valittu Osmo Rauhala, joka toimi raadin jäsenenä 2001–2012.

Anneli Ilmonen muistelee alkuvuosien toimintaa: ”Jokainen valintalautakunnan jäsen toi pöytään omat ehdokkaansa tasapuolisesti ja siitä ryhdyttiin pudottamaan pois taiteilijoita yksi toisensa jälkeen.” Nimitykseen on aina liittynyt tietynlainen salaperäisyys. Nuorten taiteilijoiden työskentelyä, näyttelyitä ja kehitystä on seurattu tiiviisti mutta peitellyn kiinnostuneesti. Muistikuvat siitä, että näyttelyissä käytiin yhdessä vaihtelevat, mutta erityisesti yhteisnäyttelyt, Suomen Taiteilijain vuosinäyttely ja Nuorten näyttely olivat keinoja saada nuorten taiteesta laajempi kuva. Jokainen valintatoimikunnan jäsen toi oman asiantuntijuutensa mukaan prosessiin. Äänten jakautuessa tasan Tampereen taidemuseon johtajalla oli ja on edelleen lopullinen päätösvalta.

Nykyisin nuorten taiteilijoiden kartoittaminen on huomattavasti helpompaa sähköisen tiedonvälityksen ansiosta. Sekä taiteilijoiden näkyvyys että näyttelyiden saavutettavuus ovat ratkaisevasti kehittyneet internetin ansiosta. Nuoret taiteilijat käydään kattavasti läpi, kertoo Taina Myllyharju. Aluksi listoilla on satoja taiteilijanimiä. Askel askeleelta taiteilijoita karsitaan, ja lupaavimmat nuoret taiteilijat saattavat pysyä listalla monta vuotta lähes lopulliseen valintaan saakka. Tämä kertoo myös suomalaisen taidemaailman kapeudesta. Lopulta vain yksi saa puhelinsoiton puheenjohtajalta. Taina Myllyharju kuvailee loppusuoraa: ”Prosessin jännittävimpiä hetkiä on nimenomaan se traditioksi muodostunut puhelinsoitto valintalautakunnan viimeisestä kokouksesta, jossa päätös on tehty. Tuleva Vuoden nuori taiteilija tavoitetaan online, hän saa tiedon heti päätöksen ratkettua.”


Kriteerit

Kim Simonsson 08Minkälaisin kriteerein Vuoden nuori taiteilija -nimitys toteutetaan: mitkä ovat säännöt, joiden mukaan prosessia rajataan ja miten taiteellisuutta arvotetaan niin, että lupaavin nuori taiteilija voidaan nimetä? Määritelmä nuoruudesta on ristiriitainen, mikäli arvioidaan myös taiteellisen ilmaisun kehittymistä suhteessa taiteilijan ikään. Ikärajaksi on määritelty 35 vuotta. Se sallii pitkän ammatillisen kouluttautumisen ja omien näyttelyiden pitämisen, joten aivan kaikkein nuorin taiteilijajoukko ei ole vuosien aikana tullut valituksi. Nimityksen saaman valtakunnallisen huomion toivotaan myös edesauttavan kansainvälisen uran luomista.

Toinen selkeä kriteeri on Suomen kansalaisuus. Tämä määrittelee projektin kansalliseksi, jossa ongelmallista on, että valinnassa ei oteta huomioon taiteilijaidentiteetin nykyistä nomadisuutta ja kansainvälisyyttä. Suomalaiset taiteilijat opiskelevat ja työskentelevät yhä enemmän ulkomailla, ja maassamme asuu nykyisin myös paljon ulkomaalaistaustaisia taiteilijoita.

Alkuperäisessä konseptissa valintakriteereiksi määriteltiin nuoren lupaavan taiteilijan esiin nostaminen ja tukeminen. Sanalla lupaava on tässä yhteydessä alleviivaava merkitys. Nuoruuden into ja ilmaisun raikkaus eivät ole valintakriteerejä. Valitun taiteilijan työskentelyn tulisi olla korkeatasoista ja tuoda esiin uusia ilmaisullisia piirteitä. Taiteilijan potentiaalisuus mitataan myös hänen laadukkaan tuotantonsa määrällä; pystyykö hän toteuttamaan suhteellisen laajan näyttelyn taidemuseossa. Nimitys Vuoden nuoreksi taiteilijaksi vaatii eräänlaisen portin läpi pääsemistä, luottamusta odotusten täyttämisestä näyttelyssä. Taina Myllyharjun mukaan Vuoden nuori taiteilija- traditiota kohtaan on ilmennyt kansallista ja kansainvälistä kiinnostusta. Yhteistyötä on jo toteutettu Helsingin taidemuseon ja Aboa Vetus & Ars Nova -museon kanssa Turussa.

Kuvataiteen lajit vaihtelevat valinnoissa. Ei ole tarkoituksenmukaista valita maalareita sen enempää kuin veistäjiäkään useana peräkkäisenä vuotena. Kuvataiteen laaja-alaisuuden, sen ominaislaatuun kuuluvan moniarvoisuuden tulee näkyä myös nimityksissä. Taina Myllyharju kertoo käytännön ratkaisuista: ”Olemme jo jonkin aikaa tähynneet myös laajempaa ilmaisua esimerkiksi ympäristötaiteen tai kaupunkitilan prosessitaiteen alueilla, mutta osa-alue etsii taiteessa yhä nuorta, lupaavaa tekijäänsä.” Valitut taiteilijat ovat edustaneet maalausta, kuvanveistoa, grafiikkaa, valokuvausta sekä uudempia ilmaisumuotoja kuten installaatio-, media- ja tilataidetta. Suurelle yleisölle tässä toteutuu pedagoginen ulottuvuus; he näkevät, miten nuoret taiteilijat nykyään työskentelevät. Taiteen alue muuttuu ja valitsijat seuraavat uusien ilmaisumuotojen kehittymistä. Tällä on vaikutuksensa myös taidemuseotyön käytäntöihin. Valintatoimikunnassa onkin nykyisin mukana näyttelyn toteutuksesta taidemuseossa vastaava näyttelypäällikkö Tapani Pennanen.

Valintatoimikunta on reagoinut joustavasti omaan työskentelyynsä ja muuttanut tarvittaessa käytäntöjään. Vuosi 1990 oli eräänlainen vedenjakaja. Viitenä ensimmäisenä toimintavuotena valittiin myös stipendiaatit. Nämä eräänlaiset taiteen perintöprinsessat ja -prinssit jäivät Vuoden nuoren taiteilijan varjoon, vaikka heidän taiteellinen tasonsa saattoi ylittää tämän kokeellisuudessa. Vuonna 1990 valittiin peräti neljä taiteilijaa samanarvoisina Vuoden nuoreksi taiteilijaksi. Tämä herätti keskustelua, joten siitä luovuttiin jo seuraavana vuonna. Pääsääntöisesti nimitys on sen jälkeen annettu vain yhdelle taiteilijalle. Poikkeukset vahvistavat säännön ja niitä ovat olleet esimerkiksi Tommi Grönlund ja Petteri Nisunen 1997, kolmikko Janne Kaitala, Jukka Korkeila, Janne Räisänen 1999 sekä viimeisimpänä taiteilijapari Janne Nabb ja Maria Teeri 2014. Työparit ilmentävät myös muutosta yksilökeskeisestä työskentelystä kollektiivisempaan suuntaan.


Vuoden nuoret – keitä he ovat olleet?

Ammatillisesti kolmikymmenvuotias taiteilija saattaa olla vasta lupaus, jolla ei ole vielä laajaa taiteellista tuotantoa. Joillakin taiteilijoilla teoksia on jo riittävästi laajemman perspektiivin saamiseksi, mutta vasta vuosien tai vuosikymmenten jälkeen voidaan arvioida ovatko valitut taiteilijat lunastaneet odotukset. Miten he ovat muokanneet taiteen traditiota, kuinka kansainvälisen uran he loivat ja pysyivätkö he kaikki ylipäätään kuvataiteen ammattilaisina? Myös tästä näkökulmasta katsottuna Vuoden nuori taiteilija -traditio antaa paljon erilaisia vastauksia.

Nimitettyjen taiteilijoiden luettelo on vaikuttava: ensimmäisten vuosien taiteilijat, Kristian Krokfors, Tero Laaksonen, Radoslaw Gryta, Outi Kirves, Mari Rantanen ja Markus Konttinen ovat yhä keskeisiä tekijöitä suomalaisessa taidekentässä, osa myös opettajina. Useat valituista Osmo Rauhalasta Nabb & Teeriin työskentelevät myös ulkomailla. Tällä hetkellä suomalaisista taitelijoista kaikkein kansainvälisimpänä taiteilijana pidetään Eija-Liisa Ahtilaa, joka valittiin 1990 Vuoden nuoreksi taiteilijaksi yhdessä Maria Ruotsalan kanssa. Kysymysmerkiksi on monelle jäänyt vuoden 1998 valinta Frank Kappas – kuka hän on, mitä hän tekee tänään?


Tradition nykyhetki

2014 Nabb Teeri_A7A7560Vuoden nuori taiteilija -nimityksessä nostetaan esiin sekä taiteilija että tapahtuma. Taiteilijalle se on merkinnyt varmaa nousua valtakunnalliseen tietoisuuteen. Kun valinta on tehty ja taiteilijan puhelin soi, edessä on vielä lähes vuoden mittainen työ ennen laajan yksityisnäyttelyn avautumista Tampereen taidemuseossa. Näyttelyn pitäminen on tärkeä oppimisprosessi taiteilijalle. Taina Myllyharju kertoo uudesta käytännöstä, joka on vastikään kehitetty taiteilijan tueksi. Vuoden nuori taiteilija voi pyytää mentoriksi vanhemman kollegan, jolla on kokemusta näyttelyiden järjestämisestä ja yhteistyöstä eri alojen ammattilaisten kanssa. Ero gallerianäyttelyyn on huomattava. Käytännössä tätä uutta taiteilija–mentor-metodia toteuttivat ensi kertaa 2013 Jarno Vesala ja Jaakko Niemelä.

Vuoden nuori taiteilija -tapahtuman myötä nykytaiteesta on tullut tärkeä osa Tampereen taidemuseon näyttelyohjelmistoa. Se uudisti taidemuseon profiilia, jossa vanhemman kotimaisen taiteen esittely oli keskiössä. Vuoden nuoren taiteilijan valinta on lunastanut paikkansa myös kaikkien tuntemana suomalaisen nykytaiteen instituutiona.


Maaria Niemi

FM, taidehistorioitsija, kuvataidekriitikko


Keskeisimmät lähteet

Suulliset lähteet
Haastattelut 11.3.2014 ja 26.3.2014, museoneuvos, FM Anneli Ilmonen, Tampereen taidemuseon johtaja 1968–2004.
Haastattelu 2014, taitelija Lars Holmström, Tampereen taiteilijaseuran edustaja valintatoimikunnassa 1988, 1995–2004.
Haastattelut 11.3.2014 ja 27.3.2014, Tampereen taidemuseonjohtaja, FM Taina Myllyharju 2008– .
Haastattelu 12.3.2014, Nuorkauppakamarin senaattoriksi nimitetty, Tampereen Nuorkauppakamarin puheenjohtaja 1983, ekonomi Heikki Siikaniva.
Keskustelu 1.4.2014, Seija Artkoski, Tampereen taideyhdistyksen sihteeri 1985–1991.
Keskustelu 2.4.2014, taiteilija Hannu Ojala, valintatoimikunnan jäsen 1985–1988 ja 2006–2014.
Keskustelu 27.3.2014, Tampereen taidemuseon näyttelypäällikkö Tapani Pennanen.
Keskustelu 1.4.2014, Marjatta Mäkinen , Tampereen taideyhdistyksen/Tampereen taidemuseon tiedottaja 1979–2005.

Tampereen taidemuseon arkistot
Tampereen Nuorkauppakamarin arkistot

Koko hajanainen kuva, (toim.) Marja-Terttu Kivirinta, Leena-Maija Rossi, Ilpo Pohjola. WSOY 1991.
Tampereen taidemuseo 50 vuotta, Tampereen taideyhdistys ry ja tamperelaista kulttuurielämää. (toim.) Anneli Ilmonen, Tampere 1984.
Vuoden Nuori taiteilija 1984–2004, (toim.) Anneli Ilmonen ja Tapani Pennanen, Hämeenlinna 2004.
Vuoden Nuori taiteilija näyttelyluettelot 1985–2013. Tampereen taidemuseo.